Cherry bloom garden

Oltiin eilen (tiistai) porukalla kiertelemässä paikallisessa kirsikkapuutarhassa. Oikeastaan meiltä jäi näkemättä varsinainen puutarha, ku huomattiin se vasta taksissa ku oltiin menossa pois. Kuitenkin oli ihan hienoja järvimaisemia. Paikka sijaitsee tosiaan järven rannalla, kahden kukkulan molemmin puolin. Alue on siis melko suuri.

Ensin kiersimme jotain puistoalueta, makso 20Y sisään. Sielä oli joku Kiinalainen temppeli tai vastaava, ei mikään ihmeellinen. Kultakaloja ui lammessa ja niin päin pois. Oli aika ankee paikka ku ei siellä juur mikään kukkinu. Sit lähdettiin kävelee järven rantaa pitkin ja löydettiin alueen kartta. Autto melkoisesti hahmottamaan minkälainen paikka on kyseessä. Otettiin tuolihissit ja lähdettiin matkustamaan ensimmäisen kukkulan yli kohti toista kukkulaa. Siellä oli rinteeseen rakennettu korkea talo, mistä näki kauas East Lakelle. Järven poikki kulkee tie. Paikalliset on rakentanu sen keskelle järvee. Siis ajanee maata niin paljon et on saatu tiepohja aikaseks. Joku sanoo et hulluja nuo Roomalaiset, mut en mä tiiä onks tääläkään niin järkevää toimintaa aina.

Alespäin tultiinkin sit sellasta kelkkarataa pitkin. Makso 31Y (1 yuani vakuutuksesta, korvas 30 000 yuaniin asti.) lasku sellasella kelkalla millä lasketaan jäärataa pitkinkin, tää vaan oli ihan metalli kouruu mistä tultiin ales. Ihan hyvää vauhtii sillä pääsi, ei vaan uskaltanu mutkiin päästellä ihan täpönä, ku meikäläinen olis voinu jatkaa matkaa suoraan... :) Siitä sitten lähdettiin kävelemään takas pääportille päin ja ostettiin vähän matkamuistoja ku siinä oli sellasia lahjatavarakauppoja ja innokkaita myyjiä. Yllätys, nää kun ei täällä juur koskaan mitään tuputa ostamaan. Mäkin sain ekaa kertaa tingattuu oikein kunnolla. Yks viuhka, lähtöhinta oli 48 ja 15 mä siitä maksoin. En mä sillä juur mitään tee, mutku halval sai! :)

Pate teetti ittelleen käden. Eka tehtiin steariinista muotti, käsi vuorotellen lämpimään steariiniin ja sit kylmään veteen. (se oli jotain aika liki steariinii, haisi kyl vähän lasikuitukin..?). Sit muotti pois ja sinne aineet sisään ni sai ihan oman käden näkösen, siis kaikki juovat ja sormenjäljet näkys. Väärentäjän unelma! :) Tuli ihan komee kännykkäteline, ei siinä mitään. 50 yuanii makso, et ei se nyt ihan mikään mahdottoman kalliskaan ollu.

Lähdettiin puutarhalta pois ku kello alko oleen kuus. Otettiin taksi, eikä sillä ollu hajuukaan mihin me haluttiin! Vaikka mä sanoin osoitteen kiinaks ja näytin sille paperilta osoitteen ja koulun nimen kiinaks. Se koitti jättää meijät millon mihinkin. Onneks mä olin kartturina ja neuvoin sitä koko ajan mihin mennään. Mä puhuin Suomee ja se Kiinaa ni yhteistyö oli taattu. Perille päästiin vaikkakin kyllä mutkan kautta.

Illalla oltiin kattomassa jotain näytelmää, mikä kerto... No ei oikestaan ole mitään hajuu mistä se kerto, mut kamalalta se kuullosti. Voitte kuvitella mieleenne sellaset 70-luvun Bond elokuvat missä on jotain Kiinalaista näytelmää. Ääni särisee ja äänen toisto on suunnilleen megafoni jonkun tolpan nokassa. Naisen lauluääni on **lvetin korkee ja nariseva. Miehen lauluääni ei oikeastaan poikkee naisen lauluäänestä. Soittimet mitä soitetaan on lähinnä jotain kattilankansi tasoa, me vedettiin jo penskana Popsi popsi porkkanaa paremmin! Ja tietysti, niinkuin aina täällä, volumet täysillä! Niin että megafoonit särkee. Mä en vaan tajuu mikä idea siinä on et aina pitää soittaa musiikkii niin että kaiuttimet särkee, se on sama juttu täällä joka paikassa! Jopa tavarataloissa.

Illan kuitenkin kruunas ilotulitus. Jos Suomessa meet ostaa kaupasta jonkun padan ni se on yleensä joku max 20cm korkee ja siitä lähtee 5 juttuu. Täällä padat saa aivan uuden merkityksen! Pata on sellanen laatikko, mitä kaks kiinalaista kuskaa hikihatussa pellon reunaan. Siitä lähtee joku 100 laukausta, mitkä vastaa kaikki Suomen isoja raketteja. Mietittiin vaan et mitä mahtais suomessa moinen maksaa.. Turvarajojahan täällä ei tunneta, poliisit kylläkin sytytti ne padat. Seistiin siinä aika lähellä, ei pystyny kattoo ku välkky niin pirusti ja armejassa komppanian puolustusammunnoissakin oli hiljasempaa, vaikka oli itko mukana. Ilta sai arvoisensa päätöksen ku pääsi pitkän kävelyn jälkeen taas tutulle kovalle patjalle makoilemaan. Mä oon jo nimenny sen stone bed:ks.

Kevennykseks vielä loppuun jos joku jakso lukee tänne asti. Mä olen oppinu syömään tikuilla:








Lisää kuvia löytyy taas picasawebistä, käy tsiigailee!